Uusi Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kehitysyhteistyöohjelma 2014–2017 keskittyy alueen köyhimpiin maihin ja teemoihin, joissa Suomella on vahvaa osaamista.
Ulkoministeriö on päivittänyt kehitysyhteistyöohjelmansa Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Suomen kehitysyhteistyö näillä alueilla keskittyy lähivuosina edistämään demokratiaa ja ympäristön kannalta kestävää talouskasvua.
Ohjelma kattaa 11 maata – Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Kazakstanin, Uzbekistanin, Tadžikistanin, Turkmenistanin, Kirgisian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän – mutta toiminta keskittyy alueen köyhimpiin valtioihin eli Kirgisiaan ja Tadžikistaniin.
Rahaa käytetään vuosina 2014–2017 noin 40 miljoonaa euroa.
Kehitysministeri Pekka Haaviston mukaan Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa satsataan kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti niille aloille, joissa Suomella on erityisosaamista, ja niihin maihin, jotka ovat kaikkein vähiten kehittyneitä.
"Nämä ovat Suomea lähimpänä sijaitsevia kehitysmaita, ja meillä on niissä hyvä maine. EU:ssa meitä pidetään tämän alueen asiantuntijoina ja meiltä odotetaan paljon", Haavisto sanoi ohjelman esittelytilaisuudessa ulkoministeriössä 25. helmikuuta.
Ulkoministeriön itäosaston päällikkö Terhi Hakala yhtyy ministerin näkemykseen alueen tärkeydestä. Maat ovat Venäjän ja Afganistanin naapurivaltioita, joissa Suomi tunnetaan hyvänä kumppanina.
Suurin syy kehitysyhteistyölle Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maiden kanssa on kuitenkin niiden matala kehitystaso.
"Kehitysyhteistyöllä luodaan ja vahvistetaan pohjaa kaupalliselle yhteistyölle. Kazakstan on nyt vahvin kauppakumppani, mutta tavoitteena on, että muutkin valtiot nousevat kumppaneiksi", Hakala sanoo.
Uuden kehitysyhteistyöohjelman perustana on vuosina 2009–2013 toteutetun, Laajemman Euroopan aloitteen nimellä kulkevan puiteohjelman ensimmäinen vaihe.
Ulkopuolisen tekemän arvioinnin mukaan hankkeet hyödyttivät kohdemaita monella tavalla, ja sen perusteella kehitysyhteistyötä alueella päätettiin jatkaa.
Muutoksia ovat avun rajaaminen alueen vähiten kehittyneisiin maihin sekä teemojen ja hankkeiden määrän vähentäminen.
"Pyrimme lisäämään kehitysyhteistyön vaikutusta ja tuloksia sekä vähentämään hajanaisuutta. Entisen noin 30 hankkeen sijasta niitä on noin kymmenen", Hakala kertoo.
Erityisesti Keski-Aasian maiden kanssa tehtävässä kehitysyhteistyössä satsataan viranomaisyhteistyöhön. Hankkeissa suomalaisten asiantuntijavirastojen väki kouluttaa kumppanimaiden vastaavia viranomaisia ja auttaa nykyaikaistamaan valtion laitosten toimintatapoja.
Suomalaisia yhteistyökumppaneita ovat Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos sekä Suomen ympäristökeskus.
"Säähavaintolaitteiden määrä Tadžikistanissa ja Kirgsiassa on vähentynyt, eli sään ääri-ilmiöihin on yhä vaikeampi varautua. Maanviljelijät kirjaavat havaintojansa vihkoihin. Eri maiden säälaitokset eivät ole tekemisissä keskenään, vaikka sää ei tunne rajoja", Ilmatieteenlaitoksen Keski-Aasia-hankkeen projektipäällikkö Riikka Pusa luettelee hankkeen lähtökohtia.
Pusan mukaan viranomaisyhteistyö jakaa vastuuta alusta asti myös kumppanimaan toimijoille ja siten sillä on pitkän aikavälin vaikutusta.
"Ensin osaaminen, sitten laitteet – tämä on järjestys."
Geologian tutkimuskeskuksen Jukka Multalan mukaan viranomaisyhteistyö vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Tiedon jakaminen viranomaisten välillä ja kansalaisille on Keski-Aasian maissa vieras asia.
"Yhteistyö vaatii uusia hallintomalleja ja uudenlaista päätöksentekoa. Työtä hidastavat kumppanilaitosten henkilövaihdokset, sillä johtoporras valitaan usein poliittisin perustein", Multala sanoo.
Sekä Multalan että Pusan mielestä tuloksellista yhteistyötä kannattaa silti jatkaa vaikeuksista huolimatta. Keski-Aasia yksi alueista, joissa keskilämpötila on noussut ja nousee jatkossakin paljon. Ilmastonmuutoksen asettamaan haasteeseen on pakko vastata.
Laura Rantanen
Lue lisää:
Päivitetty 27.2.2014
